Välipalapannarit – so so sooooo yummy

Seuraan Instagramissa ruotsalaista tasty-health.se blogin pitäjää Susannaa, jonka kuvissa vähän väliä vilahtelee erilaisia proteiinipannariohjeita. Bongasin hänen blogistaan suklaa-cappucino pannareiden ohjeen ja päätin kokeilla niitä viikonloppuna (ihan snadisti soveltaen).

pannareita

Suklaa-cappucino pannarit:

35gr kaurahiutaleita
1 kauha (scoop) suklaan makuista heraproteiinia
1/2 tl pikakahvijauhetta
1 tl raakakaakaojauhetta
1 tl ruokasoodaa
10 tippaa vaniljasteviaa
2 valkuaista
2 rkl rahkaa
1-2 rkl muussattua banaania

Mittaa kaikki ainekset kulhoon ja blendaa sauvasekoittimella. Itse tykkään käyttää sheikkerimukia tähän. Voit paistaa pannarit joko pannulla tai uunissa. Itse paistoin uunissa (225° n. 10min) ja ennen paistoa ripottelin päälle vielä pari palaa 75% tummaa suklaata rouhittuna. Jos paistat pannarit uunissa, voi olla ihan hyvä rasvata leivinpaperi, käytin siihen nokareen kookosöljyä. Lisäksi tein maapähkinävoikuorrutteen, sotkemalla 1 rkl maapähkinävoita pieneen tilkkaan vettä, jolloin koostumuksesta tulee pehmeä. Jos vettä lisää reilusti, saa siitä juoksevan kastikkeen. Kuorrute levitetään hieman jäähtyneen pannarin päälle.

Ja sitten makuarvion vuoro! Yhdellä sanalla, naminami. Jo uunista kantautunut tuoksu oli sen verran hyvä, että uskalsin odottaa herkullisia pannareita. Ainut miinus oli, etten kahvin makua pannareissa maistanut. Ehkä tuota pikakahvijauhetta pitää laittaa enemmän ensi kerralla. Lisäksi tähän sopisi jokin raikas kastike, esimerkiksi vadelmamelba! Ja tykkään erityisesti siitä, että sen voi tehdä uunissa. Satsi oli mielestäni iso, en jaksanut syödä kuin puolet välipalaksi, loppu meni sitten iltapalana. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen resepti!

Tylsän sadepäivän puuhailua

Tässä on taas ollut niitä
ällöttävän tylsiä päiviä.

Just niitä kun vettä sataa,
facebookissa tai maailmalla
ei tapahdu m-i-t-ä-ä-n.

Telkkaria ei voi katsoa
koska perheen miehet ovat linnottautuneet
sohvalle dollarin kiilto silmissä
pelaamaan Gran Turismoa.

Mitä jää jäljelle?

No…

Huonekalujen siirtelyä!!

Kuvan lipastosta otin jalat pois
ja voilá kun se mahtuu nyt hienosti ikkunan eteen.

Joo,
liina on ryppyinen
mut who cares?
En mä ainakaan
ellen inhois silittämistä.

Se on se homma
jonka delegoin pommin varmasti muille.

Minä ja silitysrauta ei oikeen tulla toimeen.

Keittiöstä lähti puusohva toiseen huoneeseen.
Jopas tuli tilaa!

Pari päivää metsästin kuudetta tuolia
jota ei tuntunut löytyvän mistään.
Mies oli jo varma että olen myynyt sen.

Minä taas aloin olla varma että niitä penkkejä
ei ole ollutkaan kuin viisi.

Mutta löytyihän se alakerrasta.
Takkahuoneesta.
Tavarakasan alta.